29.3. Uusi viikko - uudet kuviot. Tänään tietokoneella. Tästäkin kirjoittelusta on tulossa melkein päivittäistä. Tykkään vihreästä ruuasta, eritoten HERNEISTÄ. "Herne ei mene nenään", vaan lautaselle. Hernerokka, pakasteherneet, smoothie, valkosipuli-hernetahna jne . Herneitä voi laittaa niin moneen, sen lapsenikin muistavat. Aikanaan tein vihannespannareita ja herneitä oli sielläkin.... nyt voisi tehdä vihannespannarin tai -munakkaan. Mutta pointtini tänään on kuvan herneenversot! Kasvualustana niillä on pelkästään WC- paperia ja vettä. Muotijuttu tuo WC paperi. Omat pienet kikkansa tässä kasvatuksessa toki on, mutt pian pääsen syömään versot ja laittamaan uuden satsin itämään. Ruokailuun ja yksinoloon liittyen, katso Youtubesta "Dinner for one". Nti Sophien 90-vuotisjuhla päivällisestä. Olen katsellut sitä ainakin 30 vuotta ja aina siinä on jotain uutta.... sopisi tähän karanteeriaikaan, tosin ko. filmin hovimestarin osuuskin jää itselle! Suosittelen katsomista!

27.3. Ulkoilua ja kotonaoloa. Auto hylättiin katsastuksessa ja siihen vaaditaan nyt vaihdettavaksi "apurunko"? ym. Pientä korjattavaa. Varaosa on tilauksessa. Tänään menen päivällä mökille hakemaan auton kesärenkaat. Saanen auton ajokuntoon huhtikuun alussa. Kuitenkin mietin, mitä sillä yleensä teen, kun hoidettavia asioita eikä tapaamisia nyt ole. No, onpahan auto käyttökunnossa kun yleistilanne helpottuu. Ystävättäreni on pitänyt autonsa seisokissa talvikausina jo pitkään - sekin on sitten yksi varteenotettava vaihtoehto.

Olen onnistunut siirtämään kodin "suursiivousta" monen moisin toisarvoisin askarein. Nyt mökillä käynnin jälkeen siivoukset alkaa - yksi huone kerrallaan. Tänä vuonna siivousurakka on perusteellisempi kuin vuosiin. Huoneilmaa puhdistan keväisin muutenkin ilmanpuhdistimella, kevätallergiaa helpottaakseni. Vaihdoin suodattimeen aktiivihiilet, kun laitteeseen ei enää saanut ostettua vaihtosudotinta. Irralliset, mustat, mielestäni "epämääräisen" näköiset, hiilipapanat levisivät osittain lattialle vaihtotyötä tehdessäni.( Hiilipapanat piti poistaa kennoista ja vaihtaa sitten sinne käsityönä tilalle uudet.) työ tehty ja ilmanpuhdistin käyttövalmiina. sitten vielä se siivous?


,

22.3.

Pellavaprojekti etenee. Olen aina arvostanut pellavatuotteita. Nuo äidin ja isoäidin osittain itse tekemät lakanat ja pöytäliinat ovat aiheuttaneet päänvaivaa, kun niitä on paljon eikä alkuperäiselle tarkoituksella löydy enää käyttöä. Niinpä jo aikoja sitten osa pöytäliinoista siirtyi aluslakanoiksi. ( aivan ihania!). Nyt osa huonommista, ikivanhoista "vahvimmista" kotikutoisista lakanoista muuttui tyynyliinnoiksi, kun niistä on ollut ihan pulaa. Lopuista hukkapaloista sitten " kertakäyttörättejä". Varastossa on useita värillisiä pellavapöytäliinoja. Nyt kun käsipyyhkeille on entistä enemmän tarvetta, niin sain ajatuksen, jonka jo osittain toteutin. Kuvassa uudet "nelikulma" pyyhkeet, siis vaikka yksi kulma per päivä. Lenkin ja simpukankuori napin laitoinkin keskelle pyyhettä. Nappiajatus ei ole oma ja nyt se hienosti viimeistelee ja peittää huolimattoman kädentyön jäljet. Helppo toteutus ja mukavaa ajanvietettä, kun etsiskeli sopivia nappeja, samalla tuli järjestettyä ompelutarvikkeet hieman paremmin. Eikä tässä kaikki. Osa pellavaisista tableteissa muuutuikin pieniksi käsipyyhkeiksi. Kaikesta tästä hömpötyksestä tuli hyvä mieli ja paljon lapsuudenajan muistoja mieleen....

Tasokasta karanteeniaikaa

20.3.

Arjen suunnitelmallisuus hieman hukassa. Jotain kuitenkin. Lähden ostamaan narsisseja parvekelaatikkoon. Keltaisesta väristä saa voimaa ja tuohan ne kevään, pajunoksien ja mustikanvarpujen lisäksi.

Musiikki on tärkeä osa elämääni. Tein eilen oman YouTube -soittolistan; Ville Valo&Agents, Jussi Roponen, Badding, Olavi Virta, Souvarit, ne nyt tähän alkuun. Musiikin soidessa voi vaikka ottaa tanssiaskeleita tai sitten puuhata jotain muuta. Keinutuolin päällinen vanhoista pellavatableteista ja pitseistä etenee ja varmaan varmistuukin. Löysin myös keskeneräisen kutimen. Tarkoituksena on kutoa "räsymattoajatuksella" mökille torkkupeitto -jo toinen laatuaan. Viikonloppuna teen ruokia. Makaronilaatikkoa, hernekeittoa, hirvenlihakeittoa ja kaikkia oikein kunnon satsit. Mieli tekee myös verilettuja! Koska en voi syödä mitään viljaa, missään muodossa, harjoitan tää kotikokkaamista säännöllisesti.

Päätös soittaa joka päivä jollekin tuttavalle on osoittautunut hyväksi kommunikointi-tavaksi. S-postin lähettämisen voisin myös ottaa käyttöön ja ehkä liittyä Facebook toimintoon.No, ehkä yksi asia kerrallaan, varsinkin, kun tuo puhelimen nimilistakin on melko pitkä..monta soitettavaa vielä jäljellä.

16.3.

Suunnitelmat on mennyt totaalisesti uusiksi meiltä kaikilta. Ikäni puolesta kuulun riskiryhmään ja pysyn kotosalla. Uintiharrastus jäi kun uimahalli suljettiin. Onneksi viihdyn 1-2 tunnin kävelylenkillä. Tällähetkellä vaihtelen reittejä ja viivyn ulkona vielä pidempään. Jonain kauniina päiväna teen eväät, otan kameran, ehkä piirustusvälineitä ja vietän päivän vaikka puistossa. Suunnittelen muitakin muutoksia arkeeni ja lähitulevaisuuteen. Minulla ei ole televisiota, joten mietin ihan muuta! Alkajaisiksi soittelen joka päivä jollekin tuttavalleni ja nyt ei puhelun pituudella ole niin väliä.

Tammikuussa

Sisustus- ja siivousjakso jatkuu. Kirpputorilaatikosxta piti poistaa pitsit, pellavalakanat ja kankaiset tabletit. Niistä tuleekin jotenkin yhdistelemällä keittiöön verhot ja keinutuolin päällinen. Idea on jo olemassa, nyt vaan ompelukone pöydälle ja töihin. Työhuoneen uudelleen järjestelyn ansiosta, sieltä lähtee kokonaan pois yksi kirjahylly. Mukavasti tuli lisätilaa.

Mitä tänä vuonna tekisi vapaa-aikanaan? Jos kelit jatkuu näin lauhana, lähden mökille metsätöihin, ihan harvennushommiin. Vähän hernekeittoa ja kahvia evääksi.

Samojen asioiden jatkuva toistaminen on turhauttavaa ja tylsää. Nyt sain ajatuksen, että tänä vuonna haluan kokea jotain ihan uutta. Niinpä sitä voisi mennä esim. TV-ohjelmaan yleisöön, käydä kuuntelemassa stand up esitystä, matkustaa johonkin uuteen kohteeseen kotimaassa ja vaikka muuttaa vaan jotain arkisia tapojaan. Tämä toteutuva sisustus on hyvä askel tähän suuntaan

Tammikuu 2020


Hyvää uutta vuotta. Perinteisesti vuosi alkaa pienillä ja suurilla siivousoperaatioilla. Ylimääräistä ja tarpeetonta tavaraa vaan kerääntyy nurkkiin, hyllyille, kaappeihin, parvekkeelle ja jopa autoon. Yritän päästä turhista tavaroista eroon. Nyt työ puoliksi tehtynä, kasseissa ja pusseissa eteisessä. Näin saan vielä lyhyen harkitsemisajan. Varmaan pian joku päätös kaduttaa, niin voin vielä napata sen pois - niitä vapaita nurkkia tavaroille, kun olis. Siirtelin huonekalujakin huoneesta toiseen ja koti sai uuden, raikkaamman ilmeen. Innostuin miettimään verhojen uusimista. No, eipä kunnon verhoja nytkään ole _ sellaiset kepeät harsot verhotangon ympäri heitettynä.

Sitten vielä paperit oikeisiin kansioihin. Ne vielä hallitsen, mutta erilaisten salasanojen ja koodien vankina tunnun olevani. Jotain koodia saatta tarvita useinkin. Onneksi, helposti voi hankkia uuden salasanan, unohdetun tilalle. Nyt ne unohtuneet ja uudetkin salasanat on laitettava järjestykseen, jonnekin "salaiseenkansioon", jotatarvittaessa en itsekään löydä. Katsotaan, millaisen systeemin saan luotua.

Lokakuun puolivälissä

Pidin lomaa kaksi viikkoa, ihan ulkomailla asti. Upeat Madeiran viikot ja yöt takana. Kyllä lämpö vaan tekee mielelle ihmeitä. Nyt kuitenkin jo kroppa palelee ja paluu arkeen on käynnisty-mässä. Uuden pitkän matkan unelman olen kirjannut ajatuksiini ja sitä kohden mennään. Seuraava matka toteutuu, ehkä kahden vuoden kuluttua! Jospa olisin sitten kuukauden etelässä.

Lokakuussa on hyvää aikaa siivoilla kotia, poistaa turhia esineitä ja tarpeettomia papereita ym. Harrastaa ulkoliikuntaa " hyvän sään aikaan" ja käväistä taidenäyttelyssä, konsertissa ja tavata ystäviä, jos vaan aikaa löytyy. Tuntuu vähän siltä, että osalla on jo kalenterit täynnä tämän vuoden osalta, vai eivätkö vaan halua kohtaamista. Ne tapaamiset kun tuppaa venymään monen tunnin istunnoiksi, vaikkei mitään olisi tapahtunutkaan. Mukavia, virkistäviä hetkiä kuitenkin.

Syyskuun puolivälissä

Mökkikausi on lopuillaan ja muutto kaupunkiin on ajankohtainen. Viimeiset siivoukset sisällä ja ulkona. Vierasaitan osalta totesin asettaneeni itselleni varsinaisen ansan. Unelma nopeasti valmistuvasta piharakennuksesta on murentunut ja tilanne oli jo lähempänä painajaista.Mökki sai kuitenkin upean peltikaton ja lisäks tuli vapaaehtoinen talkootyömies ja olin hänelle apurina. Tuo MIES juoksutti minua n.10tuntia joka päivä. "Armoton työpiiskuri", joka muistutti miltä työnteko maistuu. Olin luvannut myös ruokkia hänet, mutta ruoanlaitolle ei ollut aikaa. Piti vain lämmittää pikaisesti jotain ja senkin pääsi tekemään luvan kanssa. Syötyään hän nousi tuoliltaan ja palasi työmaalle - minä perässä. No, kyllä tuli sitten valmistakin. Sade keskeytti lattioiden (rimojen sahaus tehtiin ulkona) tekemisen ja hän lähti - kuin muuttolintu. Nyt sitten teen yksin kuistin lattian! Näin rakennus selviää talven yli mainiosti, omasta toipumisestani en osaa sanoa mitään. Ostin muuten Finnpeaksin Martta mummonmökin, 20 neliötä. Hyvä valinta. Laatutavaraa ja lopputulos sopii ainakin tänne meille, 1950- luvulla rakennetun "Mummolan" kanssa samaan pihapiiriin. Siis enemmän hyvää kuin huonoa! Tämä projekti jatkuu ensi keväänä.

Syyskuun alkua

Eipä ole mikään mennyt suunnitelmien mukaan. Eikä loppua tälle kaaottiselle jaksolle näytä edes tulevan. Vierasaitta sentään viiveellä etenee, mutta kaikkea tekemistä on huomattavasti enemmän kuin osasin kuvitella. Lupasin hoitaa maalaukset ja nyt on sitten maalattu, maalattu ja maalattu...ja vielä maalataan. Loput sitten ensi vuonna.


Kesäkuussa

Kevät, eikä tämä alkukesäkään ole oikein mennyt "putkeen". Auton kanssa oli useita ongelmia ja remontteja pitkin kevättä. Lisäksi peltipoliisikin pääsi pari kertaa kuvaamaan Fordini. Niistä selvittyäni, alkoi tietokone reistaamaan. Hankin uuden ja nyt en ole senkään kanssa ihan sinut. Päätin vihdoinkin liittyä facebookiin. Sekin meni pieleen kun sivut suljettiin, ennen kuin hädin tuskin näin, mitä sinne oli laitettu. Eikä tässä vielä kaikki. Viime vuonna päätin, että mökille rakennnetaan vierasaitta. Niinpä tilasin valmispaketin ja sille toimituksen toukokuulle, 2019. Aikaa toimenpideluvan hankkimiselle piti olla riittävästi. Mutta mikään ei mennyt niin kuin piti. Monen monta yksityiskohtaa on mennyt aikataulullisesti viiveellä ja niiden vuoksi hakemuksen käsittely on siirtynyt ja siirtynyt. Olemme jo kesäkuun puolella, ja selvisi, että mökin pohja-piirros ei kelpaakaan luvan myötämiseksi. Nyt jossain päin Suomea uusitaan piirrostekstejä oikeaan muotoon tätä lupaa varten. Ties milloin saan ne. Kesä saattaa mennä.. Harmittaa, harmittaa, harmittaa ja oikeastaan ihan itkettää.

Onneksi aurinko paistaa voin aloittaa tämän maanantain aamuuinnilla ja ulkotöitä tekemällä. Tänään se tarkoittaa nurmikonleikkuuta ja klapien tekoa.... Siinä voi hyvin huonoaoloaan purkaa.


Maaliskuussa

Kotiasiat jäävät nyt taka-alalle kun menopeli vie jatkuvasti jonnekin. Kävin Kokkolassa ja Hämeenkyrössä. Lahden, Lohjan ja Someron matkapäivät jo päätetty. Helsinkiin on tiedossa kaksi reissua vielä tässä kuussa. Ajelin tässä taannoin itseni peltipoliisin kuviin. Selvisin ylinopeudesta sentään varoituksella. Nyt edessä auton katsastus, sitä ennen huolto ja rikkinäisen tuulilasin vaihto.

Innostuin sisustustamisesta ja heti alkuvaiheessa tapahtui vahinkoketju, joka katkaisi intosi saman tien. Jalkalamppu kaatui seinänviertä pitkin ja osui kahteen isohkoon tauluun. Ne menivät pahasti vinoon ja suoristin ne ja kääntyessäni pois päin, kuulin takaani kolahduksen. Molemmat taulut tippuivat lattialle ja lasit ja raamit hajosi. Tippuessaan taulut osuivat vielä pistorasian muovisuojukseen, joka lensi ruuveistaan läpi. Siihen päättyi sisustusajatus, enkä ole vielä saanut edes korjauttua aiheuttamiaini vahinkoja.

Tammikuun loppu 2019

Nyt olenkin omakotitalossa talkkarina ja koiranhoitajana. Sopivasti minun tuurillani tuota luntakin tulee oikein kunnolla. Toistaiseksi olen kolan kanssa selviytynyt kaikesta. Puulämmitteisen kattilan toimintojen kanssa menin alussa vähän sekaisin, mutta nyt jo kaikki säädöt kohdallaan ja lämpöä riittää, vähän liikaakin. Lumiset maisemat ovat parhaimmillaan ja mielelläni katselen pihalle päin. Seuraan oravaa, harakkaa, fasaania ja pikkulintuja ruokintapaikkojen luona. Pihanpuolella on Kaija-rouvan toteuttama taiteellinen puutarha. Aamulla kun katselin sinne, huomasin hienon peura-aiheisen pihakoristeen. Onpa Kaija ollut taas taitava käsistään, ajattelin. Hetken kuluttua koriste kuitenkin käänsi päätään ja lähti pois - peurahan se siellä oli herkuttelemassa. Huomenna ajelen omalle mökille tekemään lumitöitä, saapas nähdä onko siihen enää riittävästi voimia. Loppukuusta junailen itseni Kokkolaan ja maliskuussa alkaa sitten jo "keikkailut" ja sitä ajatellen teen päivittäin korttejakin.